Kevyttä kenttätyötä

Koneenkuljettajan ammatti on mainettaan siistimpi ja monipuolisempi työ, joka sopii tarkalle ammattilaiselle sukupuoleen katsomatta.

 

Koneenkuljettajan ammattiin liitetään mielikuiva fyysisesti raskaista työtehtävistä, joiden tekemisessä vaatteet sotkeutuvat öljyyn ja korvat särkevät melusta. Nykyaikaisten koneiden kanssa toimiminen on kuitenkin jotain ihan muuta. Modernin konekaluston ajaminen ei vaadi kuskilta esimerkiksi fyysistä voimaa. Ohjaimia on yhtä kevyt käsitellä kuin tietokoneen hiirtä.

– Sellaisesta mielikuvasta voi jo täysin luopua, että kuski haukkoo pakokaasua ja sotkee itsensä koneesta valuvaan öljyyn, toteaa Adolf Lahden toimitusjohtaja Pekka Pöllänen. 

Ala on edelleen miesvoittoinen, mutta naisetkin ovat löytäneet tiensä koneiden puikkoihin. Pölläsen mukaan tämä on hyvä asia – hänen kokemuksensa mukaan naiset soveltuvat tarkkuutta vaativiin kuljettajan tehtäviin hyvin. Lisäksi henkilöstön monimuotoisuus lisää työviihtyvyyttä ja tasapainoittaa työympäristöä.

 

Lähihoitajasta kuljettajaksi

Miia Janhunen on opiskellut lähihoitajaksi ja leipurikondiittoriksi. Viehätys isoihin koneisiin on kuitenkin tuonut hänet pyöräkoneen puikkoihin.

– Tykkään laittaa isot pyörät liikenteeseen, toteaa Janhunen, joka kertoo vapaa-aikana ajavansa VPK:ssa myös paloautoa.

Koneenkuljettajaksi Janhunen hakeutui alun perin miehensä esimerkistä. Nyt hän on toiminut pian kuusi vuotta alalla, joka on kiinnostanut koko iän.  Jo lapsena Janhunen näki itsensä ajamassa tukkiautoa tai metsäkonetta tai korjaamassa ajoneuvoja, vaikka ympäristön ohjauksesta päätyikin opiskelemaan naisille perinteisempiä aloja. Nyt etenkin lähiympäristö on muuttanut käsitystään, ja esimerkiksi isä on hyvillään tyttörensä pärjäämisestä miehisellä alalla. Silti epäilijöitkin löytyy.

– Kyllä naisen täytyy mieheen verrattuna näyttää eri tavalla mihin pystyy,  Janhunen kertoo. 

Miesten kanssa on kuitenkin hänen mukaansa suoraa ja leppoisaa toimia, ja Janhusen mukaan naiset pärjäävät autojen rateissa ja koneiden puikoissa tarkkuutensa asioista hienosti. Esimerkikis puuautojen rateissa näkee jatkuvasti yhä enemmän naisia. Adolf Lahdella Janhusen työhön kuuluu erityisesti tukkien käsittely. Hän operoi pyöräkoneen kanssa lajittelulinjalla kurottajakuskin parina. Janhusella on tulvaisuuden suunnitelmissa päästä itsekin ajamaan kurottajaa – koneiden kingiä. Isojen koneiden lisäksi parasta työssä ovat hyvät työkaverit.

– Meillä on täällä hyvä porukka – kaveria tsempataan ja autetaan, Janhunen kertoo. Ja kun ollaann tuttuja, sukupuolella ei ole mitään väliä. Pääasia on, että hommat hoituvat.

Hyvä työ huumorintajuiselle naiselle

Heidi Hinkkanen on aina tykännyt ajamisesta. Peruskoulun jälkeen ajoneuvoasentajaksi valmistunut nainen istui rekan ratissa jo 19-vuotiaana. Pian hän jo ajoi haketta Venäjältä, missä naiskuksi herätti kummastusta.

– Silloin naiset eivät saaneet ajaa Venäjällä yli 10 tonnin painoista ajoneuvoa, ja minulla oli kyydissä parhaimmillaan 45 tonnia, Hinkkanen muistelee.

Hiuspidennyksineen, tatuointeineen, rakennekunsineen ja lävistuksineen 160-senttinen Hinkkanen on kokenut joskus itsensä miesten keskellä turstinähtävyydeksi – varsinkin ollessaan raskaana.

– Raskaus ei ole sairaus, toteaa Hinkkanen. Eikä varsinkaan sukuopli ole este mihinkään ammattiin.

Hinkkasen mukaan auton- tai koneenkuljettajan työ sopii naiselle erinomaisesti, vaikka miesvaltaisella alalla toiminen edellyttääkin tietynlaista huumorintajua.

 

Kuvassa Heidi Hinkkanen

 

Lasten myötä Hinkkanen lopetti reissuhommat ja siirtyi rekan ratista ajamaan materiaalikoneita. Yhden työvuoron aikana voi päästä jopa viiden erilaisen pyöräkoneen ja kurjottajan puikkoihin. Se tekee työstä monipuolista. Ykkösjuttu on kuitenkin työilmapiiri.

– Vaikka koneessa ollaan yksin, puhelimet toimivat, Hinkkanen toteaa. Hyvään porukkaan luetaan myös asiakkaiden kuljettajat – heidän kanssaan tehdään yhteistyötä asiakaspalvelun näkökulmasta.

Hyvä kuljettaja tarvitsee paineensietokykyä, maalaisjärkeä ja oma-aloitteisuutta. 80 tuhatta kiloa painavan koneen hytissä päätökset tehdään yksin. Hinkkanen voisi tulevaisuudessa toimia työnjohtotehtävissäkin – kunkan saa edelleen jatkaa myös ajamista. Hänen mielestään on tärkeää hallita työt kunnolla.

– Jos kentällä on itseä kokeneempi kollega, häntä kannattaa kuunnella ja kokeilla itse vasta sitten. 

Vaikka koneekuljettajan työ ei olekaan fyysisesti raskasta, ei se luonnistu keneltä tahansa. Kuljettajalla on merkittävä rooli asiakkaan tuotantoketjussa. Raaka-aineet eivät saa loppua tai valmiit tuotteet jäädä niille sijoilleen. Tyypillisessä tilanteessa puretaan raakapuuta kuljettavien autojen kuormia ja lastataa  ne rautatievaunuihin tai syötetään tehtään tuotantoon. Aikataulu on tiukka. Silti työ täytyy tehdä ohjeiden mukaan, turvallisuus edellä. Tämä edellyttää kuljettajalta tehokkuutta, paineensietokykyä ja itsenäistä otetta. Vaikka työyhteisö onkin puhelinsoiton päässä, istutaan hytissä yksin ja oma-aloitteisuutta sekä päätöksentekokykyä tarvitaan. Ajotaitoja unohtamatta.

– Puhutaan kuitenkin kymmeniä tuhansia tonneja painavista koneista, joilla täytyy suorittaa hyvinkin tarkkoja tehtäviä, Pöllänen muistuttaa.

 

Tasa-arvoa kautta linjan

KWH Logistics -liiketoimintaryhmässä on erittäin tärkeää pyrkiä edistämään tasa-arvoa ja edesauttaa, että yhä useampi nainen hakeutuisi alalle ja että eri tehtävissä toteutuisi mahdollisimman tasapuolinen sukupuolirakenne. Samalla pätee palkkatasa-arvoon.

– Muun muassa Adolf Lahdella osaaminen ja monitaitoisuus ovat osana työntekijöiden työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää, mikä lisää kaikkien työntekijöiden yhdenvertaisempaa kohtelua ja edistää tasa-arvon toteutumista, kertoo KWH Logisticsin Director of HR and Internal Communication Mona Andersson-Kuorikoski.